viernes, 28 de octubre de 2016

Raffaelli



Lomamatkalla tuntuu väärältä mennä syömään etniseen ravintolaan tai ylipäätään mihinkään ravintolaan joka ei edusta paikallista ruokakulttuuria. Toki joissain kaupungeissa, kuten Lontoossa, ne ovat juurikin nuo etniset jotka sitä paikallista ruokakulttuuria parhaiten edustavat, mutta kieltämättä itsekin katsoisin vähän kieroon jos Barcelonassa vierailevat ystäväni kertoisivat syöneensä italialaisessa ravintolassa koska pelkäisin sen tapahtuneen epätoivon inspiroimana pahimman nälän hetkellä ja pizzaan sortuen.

Kymmenen Barcelonan vuoden jälkeen on kuitenkin mielestäni paitsi hyväksyttävää myös virkistävää käydä mahdollisimman erilaisissa ravintoloissa, tarjoilivatpa ne sitten kanan kieliä tai kebabia. Harvemmin kulinaristisia yllätyksiä etsivänä ja arvostavana kuitenkaan tulee lähdettyä italialaiseen ellei pohjalla ole kalvava carbonaran tai pizzan himo.

Raffaella on perinteinen italialainen perheravintola, josta on turha etsiä pizzauunia. Ei niin että pizzassa olisi mitään vikaa mutta kategorisoidakseni ravintolaa ja sen tarjontaa! Perheet kauniit tyttäret hoitavat tarjoilun ja puhuvat espanjaa ihanan vahvalla italialaisaksentilla. Korot kopisevat ja puhe porisee, koska ravintola on selvästi suosittu paitsi paikallisen, myös Barcelonan italialaisten keskuudessa. Sisustus on viehättävä, hieno mutta kodikas, eikä lainkaan teennäinen. Valkoiset pöytäliinat, mutta kalusteet enemmän 90- kuin 2010-luvulta.

Kuinka todennäköistä on saada maailman paras negroni jos sitä tilattaessa tarjoilija menee hetkeksi hiljaiseksi ja toteaa että “Hmmm, minusta tuntuu että meiltä löytyy kyllä ainekset negroniin”? Mahtavat viinit, vielä paremmat pastat ja lihat, ankkaterriinit ja se tiramisu, jota en koskaan muulloin uskalla ravintolassa tilata koska pelkään liiaksi pettyväni.

Ravintola sijaitsee Antúnez -kadulla joka selvästi elää pre-kukoistuskauttaan. Viimeisen kahden vuoden sisällä kadun varrelle on ilmestynyt Tomo II -jäätelöbaarin lisäksi viehkoja baareja ja kuppiloita, kahvipaahtimo ja pieniä putiikkeja jotka kaikki lupailevat hyvää kadun tarjonnalle tulevaisuudessa.


Raffaella tarjoaa myös lounasta, mutta suositeltava ennemmin iltapaikaksi. Paras varata pöytä klo 21:ksi.
Osoite: C/ Luis Antúnez, 11. Gracian puolella, Vía Augustan kyljessä.

jueves, 27 de octubre de 2016

ABaC


ABaC on todennäköisesti listoilla jos suunnittelet syöväsi Barcelonan parhaissa ravintoloissa, tai jos harrastuksiisi kuuluu Michelin-tähtien keräileminen. Kaksi Michelin-tähteä, paras katalonialainen ravintola v. 2011, kovin paljon vikaan näillä ei voi mennä. Ruoka on hyvin saman tyylistä kuin Can Rocassa, eli pääasiassa katalonialaisia raaka-aineita yllättävissä tekstuureissa ja yllättävillä makuyhdistelmillä.

Itse nautin tämän tason ravintoloissa yllätyksellisyydestä, eikä showtakaan voi olla missään nimessä liikaa. Päin vastoin, minusta on ihanaa kun pöydässäni porisevat mitä ihmeellisimmät monikerroksiset lasipannut joissa putputtaa joku yllätyselementti seuraavaan ruokalajiin. Showmeininkiä ei Abacissa puutu, kun jälkiruokaan tehtävä jäätelö valmistetaan pöydässä Jack Daniels-tynnyrien lastuista keitetystä “teestä” kuivajäällä.

Kuudentoista ruokalajin jälkeen oli haastavaa saada happea, vaikkei 4-5 tunnin illallinen niin pitkältä tuntunutkaan. Lähes poikkeuksetta fine dining -ravintoloissa jälkiruoka on pettymys, mutta Abacista päällimmäiseksi mieleen jäivät yllämainittu Jack Daniels -jäätelö, sardiinit sekä savustettu, rasvaa tihkuva foie micuit -briossi sakella. 

Mielestäni yksi oleellisimpia asioita tämän tyylisissä ravintoloissa on yllätyksellisyys. Mitä oudompi ulkonäkö, maku, koostumus ja tarjoilutapa, sen hauskempi. En halua tietää ruokalajien määrää tai ainuttakaan raaka-ainetta (kunhan allergiat otetaan huomioon) jotta pääsen arvuuttelemaan niitä itse taideteosten saapuessa eteeni. Kannattaa ehdottomasti ottaa tasting menu ja wine pairing, mutta pitää muistaa erikseen mainita ettei halua nähdä ruokalistaa jotta kavalkaadin 16 ruokalajia pysyvät yllätyksenä.

Keittiössä vallitsi hypnoottinen kuri, järjestys ja hiljainen tehokkuus, vaikka henkilökuntaa oli “kädet savessa” varmasti enemmän kuin asiakkaita. Salihenkilökuntakin oli mieleenpainuvan ystävällistä ja avointa. Parasta on kun tarjoiluhenkilökunta rentoutuu ja uskaltautuu avaamaan vähän enemmän työpaikkansa erityispiirteitä, kulttuuria ja kuriositeetteja. Välillä näkyi kuinka oppipoika tuli juosten ulos keittiöstä mutta muisti jarruttaa juuri ennen saliin astumistaan. Kraka vaan suoraksi ja hymy kasvoille.

Perinteistä fine diningia arvostavalle. 


Osoite: Av. del Tibidabo, 1

jueves, 8 de septiembre de 2016

Mandarin Oriental


Välillä arki kaipaa alleen siivet. Erityisesti jos arkeen on sattunut kuulumaan useampi päivä suuremman luokan humputtelua, vajaita yöunia ja liikaa hiuslakkaa. Tällöin on äärimmäisen suositeltavaa käydä nollaamassa peli pitkällä ja hitaalla sunnuntai-iltapäivällä Mandarin Orientalissa. Mandarin Orientalin sunnuntaibrunssi pesee mielestä pahimmankin morkkiksen, saa taas uskomaan kaikkeen hyvään ja kauniiseen, ja saa vatsan niin täyteen ettei sen jälkeen tulisi enää mieleenkään jatkaa viikonloppua muualla kuin kotisohvalla.

Barcelonassakin on valtava brunssiboomi, mutta täällä se valitettavasti voi tarkoittaa sitä että pelkän café con lechen  kylkeen voi saada jopa croissantin. Toki hyviäkin brunssipaikkoja on paljon ja niitä on paljon eri tyyppisiä. Oma top 3:ni on laadultaan ja tarjonnaltaan valovuosien päässä brunssipaikkojen suuresta massasta, mutta hyvähän se on että eri tarpeisiin ja tilanteisiin löytyy erilaisia paikkoja. Mandarin Oriental on kaupungin ylivoimaisesti paras brunssipaikka laadultaan, tarjonnaltaan, tunnelmaltaan ja ympäristöltään. Sitä ei halua ylikuluttaa ettei siihen vain kyllästyisi, joten sinne on kiva mennä n. kerran vuodessa erikoisemman viikonlopun “päättäjäisiin”.

Jo hotelliin astuessa pääsee sisään tunnelmaan kun astelee pitkin Paseo de Gracialta vastaanottoon johdattavaa itämainen kukallista mattoa pitkin, ja hotellin ylellinen tuoksu yltää melkein kadulle saakka. Asiaa toki auttaa myös se että katutasossa on Tiffanyn ja Brionin liikkeet ja vastaanottoaulassa on Manolo Blahnik.

Brunssi tarjoillaan sunnuntaisin klo 12:30-16:00 alakerran valossa kylpevässä salissa joka henkii Earl Grayta, helmenharmaita sisustustekstiilejä ja mielenrauhaa. Brunssi on niin runsas, että sen selättäminen vaatii ennalta suunnitellut strategian. Buffetissa on suolainen ja makea puoli, mutta näiden lisäksi siihen kuuluu ruokalista jolta saa tilata milloin vain mitä vain ja niin paljon kuin napa vetää. Listalta löytyvät berberechokset, foie micuit ranskalaisilla, mehukkaan verinen sisäfilepihvi, eggs benedict, hummeririsotto sekä crepit appelsiinimarmeladilla ovat ohittamattomia klassikoita. Suolainen buffet koostuu juustoista ja leikkeleistä, susheista, lähi-idän kylmistä herkuista, rasvaisita tryffelimakkaroista ja juustognocceista sekä erilaisista kaloista. Makeasta buffetista puolestaan löytyvät kaupungin ylivoimaisesti parhaat kakut joten niitä kannattaa käydä maistelemassa jopa suolaisten ruokien välissä, koska muuten amatöörille saattaa käydä niin ettei lopussa jaksa kakkuja syödä kuin silmillään, ja se olisi traagista se.

Juomista hintaan kuuluu lasi cavaa alkuun, sekä niin paljon kahvia ja teetä kuin jaksaa juoda. Teelaatuja on kymmenisen ja teehifistelijänäkin voin suositella niistä melkein kaikkia. Paras on kuitenkin talon oma sekoitus jossa on hieman ruusua.

Ruokalajeja on niin paljon että kolme tuntia on melkeinpä minimiaika mikä brunssiin kannattaa varata. Lapsilla luonnollisesti ei ole niin pitkää pinnaa, mutta heille on vastikään avattu oma peuhaushuone viereiseen saliin. Näin kaikki nauttivat enemmän. Pöytä on suositeltavaa varata etukäteen.


Mandarin Orientalin brunssi on tarjolla joka sunnuntai klo 12:30-16:00. Hinta aikuisilta 49€.

Osoite: Passèig de Gracia 38-40, Barcelona, tel. 931 518 888

miércoles, 31 de agosto de 2016

DelaCrem




Luulet syöneesi maailman parasta jäätelöä viimeisimmällä Italian-lomallasi. Uskon että jäätelö oli hyvää, mutta jutellaan vasta sitten kun olet maistanut DelaCremin jäätelöitä. Erityisesti heidän pistaasijäätelöään. Se on erittäin pähkinäistä, kermaista muttei rasvaista, aidon pistaasin vihreää, juuri sopivan makeaa, ja ennen kaikkea hieman suolaista.

DelaCrem avasi Conçell de Centin ja Enric Granadosin kulmaan (Brunch & Cakea vastapäätä) viitisen vuotta sitten. Avajaisviikonloppuna kävimme muistaakseni neljä kertaa jäätelöllä, koska oli pakko päästä maistamaan heti mahdollisimman monta makua. Sen viikonlopun jälkeen Massimo, paikan italialainen omistaja, alkoi tunnistaa meidät jo tullessamme kadulla vastaan. Lisää pisteitä Massimo sai todettuaan kerran että “Ei, valitettavasti tänään ei ole suklaajäätelöä. En tiedä mikä siinä meni tänä aamuna vikaan mutta se ei ollut sellaista kuin pitäisi.” Laatustandardit ovat siis kohdillaan.

DelaCremin valikoimissa on aina (eli melkein aina) ei-kausiriipuvaisia makuja kuten juurikin tuo pistaasi, suklaa, stracciatella, hasselpähkinä (avellana), flor de nata, kinuski (ihanan ällömakea dulce de leche) ja muutama muu. Tämän lisäksi tarjolla on n. kahdeksasta kymmeneen vaihtelevaa kausimakua eli kauden hedelmistä ja marjoista tehtyjä melkein sorbettimaisia jäätelöitä, kuten rypäle (uva de moscatel), mojito, omena, vadelma (huippuhyvä frambuesa), viikuna (higo), verigreippi etc. Lisäksi mukana on aina joku eksoottisempi kokeilu kuten esim. sabaione. 

Jäätelö on saatavissa joko pikarissa tai aidossa vohvelissa. Vaikka DelaCremissa on talvellakin jonoa kadulle asti, kaikki tulevat sinne jäätelön perässä. Silti mainittakoon, että sieltä saa myös todella hyvää kahvia, croissantteja sekä pieniä suloisen kirpeitä sitruunamarenkitorttuja.


DelaCrem on auki viikon jokaisena päivänä klo 9:30-21:30.
Osoite: Enric Granados 15, Eixample Izquierda, Barcelona

domingo, 22 de noviembre de 2015

Hoja Santa


Jos tilauksessa on vähän tavallista hienompi illallispaikka, mutta kuitenkin hauskaan ja rentoon porukkaan istuva, tämänhetkinen suosikkini on Hoja Santa. Vaikka meksikolaistrendi alkaisi kyllästyttää, on Hoja Santa sen verran kaukana muista meksikolaisravintoloista ettei sitä voi niin oikein verratakaan ja on ravintolakokemuksena aivan omaa luokkaansa. Huomioitavaa tässä paikassa on myös se että tasting menu on aivan must. Hoja Santa on sen verran tasokas paikka että todennäköisesti vain turhautuisi yrittäessä tilata järkevää kokonaisuutta listalta, ja paikan hauskaan tunnelmaan sopii ruuan yllätyksellisyys.

Tasting menun kylkeen kannattaa ottaa myös juoma-maridaje,  mutta viinejä siihen ei kannata odottaa. Sen sijaa jokaisen ruokalajin kanssa tulee aivan erilainen juoma micheladasta pisco souriin ja välillä jopa alkoholittomaan cocktailiin. Ja jos lopussa vielä henki pihisee ja seikkailumieltä riittää, voi henkilökuntaa pyytää misaamaan ylimääräisen mezcal-tastingin…


Ruokalajeja on menussa runsaasti, ne ovat kaikki kauniita, yllätyksellisiä, ja huippuhyviä niin maultaan kuin koostumukseltaankin. Menu on täysin hintansa arvoinen jo sellaisenaan, mutta melkein yhtä suuren osan kokemuksesta luo ravintolan tyylikkään rento ja hauska tunnelma, ja ennen kaikkea sen palvelu. Harvoin näkee yhtä luontevaa ja samalla huippuunsa hiottua palvelukokemusta. Tarjoilijat ovat aidon sydämellisiä ja halukkaita saamaan asiakkaat viihtymään, mutta on ilmeistä että tänne on headhuntattu vain alan parhaimmistoa salihenkilökunnaksi, mikä on luonnollista jos ajattelee että ravintolalla on samat omistajat kuin Ticketsillä.


Hola Santa on avoinna tiistaista lauantaihin. Illallinen 19:30, pe-la myös lounas 13-15.
Osoite: Av. de Mistral 54, 08015 Barcelona (lähellä Pl. Espanyaa)