Vaihteeksi henkilökohtaisempaan ja ajankohtaisempaan aiheeseen: Kouluhakuun. Niin absurdilta kuin se kuulostaakin, meidän tyttö täyttää marraskuussa 3 vuotta, eli hän aloittaa koulun (P3) syyskuussa. Koulu on varsinaisesti pakollista vasta siitä vuodesta lähtien kun lapsi täyttää kuusi vuotta, mutta käytännössä kaikki aloittavat sen kolmevuotiaana koska sen jälkeen on hankalaa tai oikeastaan mahdotonta päästä haluamaansa kouluun.
Lisähaasteita tähän projektiin asettaa tietysti se että koulut ovat kalliita ja pääosin huonoja. Mahtava kombo! Itse asiassa pääsääntö tuntuu olevan varsinkin yksityisissä kouluissa että mitä kalliimpi, sitä huonompi. Kaikki on tietysti kuulopuhetta - koska miten muutenkaan on tarkoitus saada kouluista tietoa, ei ainakaan koulujen nettisivuilta! - mutta esim. englantilaiset koulut ovat täällä niin huonoja että UK haluaa sanoutua niistä irti. Se ei kuitenkaan estä niitä nyhtämästä keskimäärin 1000-1400€/kk/lapsi.
Maksut ovat tosiaan ihan naurettavia. Amerikkalainen koulu, joka sentään on hyvän koulun maineessa, on pyöreästi 1400€/kk ruoka- koulubussi-, materiaali- ym. kuluineen, mutta siihen päälle pyydetään kerran vuodessa “vapaaehtoinen” lahjoitus koululle, ja merkittävimpien lahjoittajaperheiden nimet julkaistaan. Kiva juttu niille lapsille vertailla kenen isukki antoi enemmän kuin oma isukki!
Seuraavassa kategoriassa ovat yksityiset katalaanikoulut jotka tuppaavat olemaan perinteisiä, sisäoppilaitoshenkisiä, erittäin uskonnollisia ja elitistisiä. Se se vielä puuttuisi että meidän neiti alkaisi hokemaan avemariaa katalaaniksi! Juu ei ole meille se ensimmäinen vaihtoehto.
Yksityiskouluista yllättäen edullisimmassa kategoriassa eli n. 400-900€/kk ovat meidän näkökulmasta ns. kielikoulut, eli ranskalaiset ja saksalainen koulu. Silti näistäkin vain yksi on kohtuullisen välimatkan päässä meiltä. Esim. saksalainen koulu on vielä Barcelonan kaupungin rajalla, eli huomattavasti lähempänä kuin 90% muista yksityiskouluista, mutta tarpeeksi kaukana jotta kaksivuotias (koska täyttää kolme vasta loppuvuodesta) viettäisi lähes koko hereilläoloaikansa meistä erossa, ja kaiken lisäksi n. kolme tuntia päivästä menisi koulubussissa istuessa. Aika, jonka aikana hän ei pääse leikkimään, kuulemaan Suomea, olemaan ulkona tai olemaan kaksivuotias. Bussi siis lähtisi keskustasta n. seitsemän aikaan aamulla, koulu päättyy 16:30 ja kotona hän olisi n. klo 18:00. Jäisihän siinä jopa tunti aikaa syödä illallinen, leikkiä ja viettää aikaa meidän kanssa!
Toistaiseksi meillä on kalenterissa 15 koulua vierailtavana tänä keväänä, mutta siinä ei ole vielä kaikki koska julkiset lähikoulut on vielä tsekkaamatta. Koko tämä showhan johtuu oikeastaan vain ja ainoastaan siitä että julkinen koulu on meille se vihoviimeinen vaihtoehto, vaikkemme voi sitä täysin rajata ulos. Nekään eivät ole ilmaisia (käsittääkseni 200-300€/kk) mutta sillä saa sentään Euroopan huonointa koulutusta, huonolaatuista (pääosin paneroitua, fritattua, suolaista ja rasvaista) ruokaa, ja 95% ajasta katalaaniksi! Ei kiitos, meillä on hallussa jo yksi häviävä vähemmistökieli ja haluamme miljoona kertaa mieluummin lapsemme oppivan hyvän espanjan kuin katalaanin. Jos siihen espanjan päälle saa kaupanpäällisenä katalaanin ja muita kieliä, niin se on toki vain plussaa.
Harvoin olen nähnyt yhdessä paikassa niin paljon turkissomisteisia takkeja ja Louis Vuittonin laukkuja kuin eilisessä ranskalaisen lastentarhan esittelytapaamisessa, mutta “he eivät missään nimessä ole eliittikoulu”. Tänään sen sijaan pitää muistutella itselleen että oliko meillä oikeastaan mitään tekemistä saksalaisen kielen ja kulttuurin kanssa kun koko perhe on kutsuttu iltapäivällä sinne haastatteluun.
Meiltä on monesti kysytty emmekö ole harkinneet paluumuuttoa Suomeen kun tämä koulukysymys täällä on niin haastava. Ei, emme ole. Toki se olisi voinut olla yksi niistä kriittisistä asioista joita elämä olisi voinut asettaa eteen ja pistää miettimään koko elämää uusiksi, mutta ei ole sattumaa että olemme asuneet täällä jo kohta 11 vuotta. Elämä on täällä ja arki tässä ympäristössä tekee meidät onnelliseksi. Voi toki olla että joskus tulevaisuudessa joudumme tekemään toisenlaisia päätöksiä, mutta ainakin toistaiseksi haluamme ajatella että tämä koulukysymys ei ole mikään deal breaker ja että asiat kyllä järjestyvät. Ehkä lapsemme saisi paremman peruskoulutuksen Suomessa, mutta samalla uskomme hänen elävän täällä huomattavasti monipuolisempaa elämää kuin Helsingissä. Kyllä tämä tästä suttaantuu!
No hay comentarios:
Publicar un comentario